Blogi: Ensihoitajana lääkintähelikopterissa – Simo Tukia

Ainutlaatuinen työpaikka ensihoitajalle

Lääkintähelikopteri on ensihoitajalle ainutlaatuinen työpaikka. Ei tällaista ole Suomessa toista. Vaikka työ onkin raskasta, se on myös äärimmäisen antoisaa potilastapausten laajan kirjon takia. Hoidamme potilaita vauvasta vaariin, kaupungin keskustasta tiettömien taipaleiden taakse.

Tehtävämme jakaantuvat kahteen pääasialliseen ryhmään. Yhtäällä, meistä hyötyvät aikakriittiset potilaat. Tyypillisiä tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi aivoverenkierron häiriöstä kärsivät potilaat, joiden hoito pitäisi aloittaa viimeistään 4,5 tunnin kuluttua oireiden ilmenemisestä. Lisäksi sydäninfarkti potilaat hyötyvät meistä, vaikka hoitotason ambulanssi pystyykin hoitamaan nämä potilaat itsenäisesti. Mutta mikäli potilas on kaukana sairaalasta ja hänelle suunnitellaan pallolaajennushoitoa, potilas hyötyy siitä nopeasta kuljetuksesta jonka pystymme tarjoamaan. Alue on valtava, ja täällä on vain yksi sairaala. Vakavimmat tapaukset on vietävä Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan asti.

Toisena ryhmänä ovat kriittisesti sairastuneet tai vammautuneet potilaat, joiden hoitoon voimme tuoda lisäosaamista ja –kokemusta sekä tavallista hoitotason ambulanssia laajemman valikoiman lääkkeitä ja varusteita. Voimme myös hakea Lapin keskussairaalasta hätäverta matkaan, jos etukäteen on tiedossa, että potilas hyötyisi merkittävästi punasolujen annosta jo tehtäväpaikalla. Lisäksi säästetään helposti tunteja esimerkiksi vammapotilaiden kopterikuljetuksella suoraan lopulliseen hoitopaikkaan.

Valtava alue tarkoittaa myös, että keskimääräiset tehtävät kestävät pidempään kuin muissa tukikohdissa. 2-3 tuntia ei ole vielä kovinkaan pitkä aika yhdellä tehtävällä ja mikäli potilas kuljetetaan Ouluun asti tai tuodaan Rovaniemelle hyvin kaukaa, yhdellä tehtävällä saattaa mennä kuusikin tuntia. Pisin tehtävä jolle minä olen osallistunut, kesti kahdeksan tuntia – yksi ainoa tehtävä.

Etäisyydet eivät kuitenkaan ole toimialueemme ainoa erikoisuus. Myös turismi ja sesongit antavat omat sävynsä työllemme. Potilaiden joukossa on ulkomaalaisia turisteja, mikä välillä vaikeuttaa kommunikaatiota. Englannin kielellä ei aina pärjää. Myös matkailun sesongit näkyvät, vaikka tehtäviä tuleekin ympäri vuoden ja erot lääkintähelikopterin tehtävämäärissä eivät ole niin suuria kuin tavallisissa ambulansseissa.. Pääsiäisen jälkeen koittaa vilkkain aika. Sitten tulevat kesälomakausi ja syksyn ruskaviikot sekä turistiryntäys uuden vuoden molemmin puolin. Hiihtolomaviikoista alkavat sitten taas keväthankien kiireet. Olemme myös ainoa FinnHEMS:n yksikkö, joka kuljettaa potilaita joskus myös ulkomaille, Ruotsiin tai Norjaan, mikäli tarkoituksenmukaisin hoitopaikka löytyy sieltä.

Tiimityötä tuntureilla

Ensihoitajan työ lääkintähelikopterissa tuo lisähaasteita hoitotason ambulanssiin verrattuna, koska kriittisesti sairaita potilaita kohdataan useammin. Potilaita hoidetaan laajemmalla lääkevalikoimalla ja ensihoitolääkärin konsultaation perustuen suoritetaan vaativia hoitotoimenpiteitä. Ilmailun tuoma lisäelementti vie kuitenkin vaatimukset ihan omalle tasolleen. Helikopterissa toimiminen vaatii tosiaan tiimityötä isolla T:llä. Yksin tätä työtä ei tee kukaan. Täällä toimiminen vaatii joukkuepelaajaa. Ei lääkintähelikopterissa tehdä sankaritekoja, eikä tämä sovikaan sankariksi haluavalle. Tämä on raskasta työtä, jossa työnkuorma välillä on todella kova. Menee hyvinkin pari vuotta ennen kuin työssä on oikeasti sisällä. Tässä työssä pitää myös tunnistaa oma rajallisuutensa. Silloin kun kokee tietävänsä ja osaavansa tässä työssä kaiken, on syytä palautua maan pinnalle. Ylimielisyys on vaaraksi oman osaamisen kehittämiselle ja myös koko tiimille. Tässä pitää pysyä nöyränä. Oppiminen on jatkuvaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että taakkaa pitäisi kantaa yksin. Yhteistyömme Oulun FH50-tukikohdan ensihoitolääkärien kanssa on huikeaa. Kun kokenut ja hyvän pelisilmän omaava ensihoitolääkäri vastaa siellä puheluun, tuntuu kuin puolet kuormasta putoaisi siihen paikkaan. Me luotamme FH50:n lääkäreihin. Tiedän, että he myös luottavat meihin ja tämä onkin yksi hedelmällisen yhteistyön taustoista.

Ensihoitaja Simo Tukia ja lentjä Ville Luoma FH51-tukikohdan helikopterihallissa.

Ihan omassa tiimissä yhteistyö on tietenkin kaiken toiminnan ytimessä. Itse olen alun perin Etelä-Suomesta kotoisin, joten paikallinen työpari on todella arvokas. Täällä FH51-tukikohdassa on useita todella kokeneita paikallisia ensihoitajia, jotka asiaa sen kummemmin pohtimatta tietävät juuri sopivat paikat laskeutumista tai vastaan ajavan ambulanssin kohtaamista varten. Heillä on Lappi taskussa, minulla toistaiseksi vielä kartalla.

Simo Tukia toimii ensihoitajana FinnHEMSin FH51-tukikohdassa Rovaniemellä. Hän on taustaltaan ensihoitaja (AMK) ja työskenteli ennen Rovaniemelle muuttoaan hoitotason ambulanssissa Päijät-Hämeessä ja Keski-Uudellamaalla. FH51-lääkintähelikopterissa Tukia on työskennellyt kesästä 2014 lähtien.

Ihmiset FinnHEMSin takana – valtakunnallisessa lääkärihelikopteritoiminnassa tarvitaan erilaisia käsipareja ja monipuolisia osaajia.

FinnHEMSin blogissa suunvuoro annetaan vuorotellen eri alojen ammattilaisille, jotka omalta osaltaan pitävät huolen siitä, että lääkärihelikopterit päivystävät valtakunnallisesti vuoden jokaisena päivänä ja kiireistä apua tarvitsevat saavat laadukkaan, elintärkeän ensihoidon.

Taivaalla lentävä keltainen helikopteri on FinnHEMSin työn näkyvin osa. Ympärivuorokautisen päivystyksen tukikohdissa mahdollistaa eri alojen ammattilaisten monipuolinen yhteistyö.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *