Kun on pidempään tehnyt töitä samassa paikassa, alkaa väistämättä miettiä, miten töitä tehdään muualla. Suomessa on korkeatasoinen terveydenhoito, ja lääkärihelikopteritoimintaakin on harjoitettu jo 25 vuotta. Itsetyytyväisyys ei kuitenkaan saa olla oppimisen ja kehittymisen esteenä. Uusia ajatuksia kannattaa tutkia avoimin mielin ja ideoita hakea muualta. Kaukaakin.
Kuulin Australiassa sijaitsevan Queenslandin osavaltion tarjoamista mahdollisuuksista suomalaiskollegoiltani. Queensland nimittäin tukeutuu monella alalla, myös lääkärikunnan osalta, kansainväliseen työvoimaan.
Mikä minut lopulta ajoi hakemaan töitä maan rajojen ulkopuolelta? No uteliaisuus. Toki myös subtrooppinen ilmasto on tehokas houkutin. Raskaan byrokratian jälkeen sain työluvan, ja työt alkoivat heinäkuussa 2016.
Queenslandin toimintatavoissa oli eroa Suomeen verrattuna. Sikäläisellä työnantajallani LifeFlightilla on useita tukikohtia ympäri osavaltiota. Työ ei ole pelkkää ensihoitoa, vaan se sisältää myös paljon siirtokuljetuksia syrjäseutujen pikkuklinikoilta sairaaloihin. Siirtokuljetuspotilaiden kirjo ulottui sydänpotilaista aina mielenterveysongelmista kärsiviin ja lapsipotilaista vanhuksiin.
Ensihoidossa panostettiin onnettomuuksien ja traumojen hoitoon, mikä näkyi myös ambulanssien varustelussa. Pitkien etäisyyksien vuoksi kulkuvälineinä on ensihoitolääkäreillä yleensä helikopteri tai lentokone, joskus harvoin auto tai ambulanssi. Kulkupelistä riippuen miehistön kokoonpano vaihtelee kolmesta viiteen. Matkoja ei lasketa kilometreissä vaan tunneissa. Omalla kohdallani pisin matka lentokoneella kesti 3,5 tuntia suuntaansa. Vuoden aikana tuli siis ”jonkin verran” kulutettua penkkiä.
Työ sisälsi runsaasti harjoittelua. Työvuoteni alkoi harjoitusviikolla, jota seurasi viikoittain järjestetty koulutuspäivä. Niissä harjoiteltiin erilaisia tilanteita ja potilastapauksia sekä käytiin läpi suoritettuja tehtäviä. Kukin koulutuspäivä päättyi työn kannalta oleellisesta aiheesta pidettyyn luentoon. Niissä näkökulma mukaili työn luonnetta, joka olennaisesti poikkeaa sairaalatyöstä.
Sain oppia ja uusia ideoita, mutta toisaalta oli myös mukava huomata, kuinka hyvin moni asia meillä Suomessa on. Vaikka antoisa vuosi aurinkoisessa ja lämpimässä Queenslandissa vierähtikin nopeasti, on ollut mukava palata taas kotiin ja omien tehtävien pariin Turkuun – monta kokemusta ja oppia rikkaampana.
Kirjoittaja Riika Merivirta on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri ja päivystävä ensihoitolääkäri FinnHEMSin Turun FH20-tukikohdassa.
FinnHEMSin blogissa suunvuoro annetaan vuorotellen eri alojen ammattilaisille, jotka omalta osaltaan pitävät huolen siitä, että lääkärihelikopterit päivystävät valtakunnallisesti vuoden jokaisena päivänä ja kiireistä apua tarvitsevat saavat laadukkaan, elintärkeän ensihoidon.