Australian oppeja: Ajetaanko keikat loppuun?

Tiina Koutajoki Blogi, Yleinen

Kun australialainen HEMS saa hälytyksen keikalle, ajetaan tehtävä loppuun aina, jos potilaan tila sitä edellyttää. Suurien etäisyyksien maassa on mahdollista, että potilas ehditään kuljettaa lähimpään sairaalaan ennen kopterin saapumista paikalle. Kategorisesti tämä voisi luoda helpon ratkaisun – potilas on jo päässyt hoitoon eikä HEMSiä tarvita. Todellisuus on kuitenkin toinen – lähin hoitopaikka voi olla mikä tahansa pienen terveyskeskuksen tai kohtalaisen keskussairaalan välillä.

Kokemus on osoittanut tarpeelliseksi, että HEMS jatkaa potilaan luokse riippumatta tämän sijainnista, etenkin jos kyseessä on vammapotilas. Tämä on helppo ymmärtää suomalaisittainkin – esimerkiksi terveyskeskuksen valmiudet hoitaa monivammapotilasta ovat heikot missä vain, ja potilaan lopullinen hoito toteutuu vasta oikean hoitovalmiuden sairaalassa.

Perusteet tutkimuksista ja kotoperäiset kokemukset puoltavat näkemystä, että monivammapotilaan hoidon pitäisi toteutua traumakeskuksessa. Suomessa tämä tarkoittaa yliopistosairaalaa. Kysymys kuuluukin, tulisiko lääkäriyksikön ajaa keikka loppuun myös Suomessa vaikka keskussairaalaankin evakuoidun potilaan luokse? Moni potilas voidaan kuljettaa ohi keskussairaalan, jos HEMS-yksikkö kohtaa hänet sairaalan ulkopuolella. Tästä huolimatta ainakin osittain HEMS-yksiköiden hälytysalueet rajoittuvat keskussairaaloiden ulkopuolelle, syynä oletus potilaan nopeasta siirrosta sairaalaan ennen HEMS-yksikön saapumista. Tätä olisi hyvä tarkastella kriittisemmin – vain harvoin potilaan tila nimittäin edellyttää välitöntä hätäleikkausta (vuodon hallitsemiseksi) keskussairaalassa. Ja toisaalta jos alkuvaiheen selvityksissä ilmenee, että potilas on kärsinyt monivammautumisesta, on siirto korkeamman valmiuden hoitolaitokseen tällöinkin tarpeen. Ilmeisin tarve yliopistosairaalasiirtoon on potilailla, joilla on vakava aivo- tai rintakehävamma tai jotka tarvitsevat radiologista vuodon hallintaa.

Australian oppeja: Virheiden paikkaamisesta laadunhallintaan

finadmin Blogi

Kuvittele matkapuhelintehdas, jonka tuote vaihtelisi ulkomuodoltaan ja toiminnoiltaan aina sen mukaan, keitä tehtaassa on kunakin päivänä töissä. Tasalaatuisuuden puute tuskin edistäisi tuotteen kysyntää markkinoilla, vai mitä?

Teollisuuden historia pursuaa esimerkkejä epätasalaatuisuudesta. Vastalääkkeeksi monella alalla on kehitetty laadunvalvonta, jonka avulla kehitetään tuotteita ja palveluita sekä varmistetaan niiden tasalaatuisuus.

Lääketiede ei ole insinööritiedettä, eivätkä potilaat ole kokoonpanolinjojen tuotteita. Patofysiologiset, sosiaaliset ja olosuhteista riippuvat tekijät – jokainen potilas ja sairaus on omanlaisensa. Mutta tähän vedoten ei voi sanoa, etteikö lääketieteessä tai ensihoidossa voisi asettaa odotuksia ja laatuvaatimuksia. Siis sille, miten potilaita hoidetaan. Lääkäriyksiköiden potilaisiin lukeutuu tietynlaisia tyyppipotilaita, joiden hoitamiseksi on olemassa hoito-ohjeita ja määriteltyjä tavoitteita. Esimerkiksi aivovammapotilaan hoidossa tunnetaan tavoitteet happisaturaation, verenpainearvojen ja hiilidioksidipitoisuuden osalta. Toisaalta suoritteet itsessäänkin mahdollistavat laadunhallinnan – montako prosenttia intubaatioista onnistuu ensimmäisellä yrittämällä, ilman komplikaatioita?

Australian oppeja: Potilassiirtojen puutteet on korjattava

Tiina Koutajoki Ajankohtaista, Blogi

Kriittisesti sairaan tai loukkaantuneen potilaan siirto hoitolaitoksesta toiseen tapahtuu Suomessa vaihtelevin käytännöin. Julkiselta puolelta puuttuu kansallisen tason yhtenäinen toimintamalli, eikä lääketieteessä juurikaan tunnisteta hoitolaitossiirtojen merkitystä osana hoitoketjua. Kuulostaa pahalta, eikö? Voisimmeko ottaa oppia Australiasta?

Näkemykseni Suomen hoitolaitossiirroista ovat vahvistuneet työskenneltyäni viime kuukaudet täällä Australian New South Walesin alueella, missä suuri osa Sydneyn lääkärihelikopteriyksikön ensihoidon tehtävistä on vaativia hoitolaitossiirtoja. Kokemukseni ovat paljastaneet minkälaisia puutteita ja kehitystarpeita suomalaiseen potilassiirtoon liittyy. Siinä missä Suomessa kriittisesti sairaiden potilaiden siirrot toteutetaan vaihtelevilla järjestelyillä alueesta riippuen, täällä ne hoidetaan yhteisen, kaikkien tunteman järjestelmän puitteissa.

Australian oppeja: Kaikki lähtee perehdytyksestä

Tiina Koutajoki Ajankohtaista, Blogi

Kunnollinen perehdytys on paitsi uuden työntekijän oikeus myös tehtävässä menestymisen edellytys. Siksi on yllättävää, kuinka monessa työpaikassa perehdytykseen suhtaudutaan melko välinpitämättömästi. Kuinka paljon säästettäisiinkään virheiden korjaamiseen käytettävää työaikaa, jos perehdytys tehtäisiin hyvin?

Sydneyn HEMS-yksikössä lääkäreiden perehdytysjakso kestää neljä viikkoa. Ennen jakson alkua uudet työntekijät suorittavat laajan verkkokoulutuskokonaisuuden tentteineen. Verkkomateriaali esittelee yksikön toimintamalleja ja käsittelee kliinisiä kokonaisuuksia muun muassa traumapotilaan ensihoidosta ja toimenpiteistä.

Perehdytysjakson ensimmäiset kaksi viikkoa keskittyvät simulaatioharjoitteluna toteutettaviin tehtäviin ja hätätilanteisiin. Koska yksikkö vastaa myös vaativista hoitolaitossiirroista, painottuu ensimmäinen viikko interhospital-tehtäviin ja toinen viikko sairaalan ulkopuolisiin ensihoitotehtäviin. Jakson aikana harjoitellaan toimenpiteitä työpajoissa, hiotaan ultraäänen käyttöä erillisen kurssin merkeissä, kouluttaudutaan kolaripotilaan irrotukseen ensihoitajien ja pelastajien ohjauksessa sekä ajetaan keikkaa simulaatioina.

Innovaatiot uhkaavat perinteistä ilmailua – unohtuuko kokonaisturvallisuus?

Tiina Koutajoki Ajankohtaista, Blogi

Viime aikoina on huolestuneena saanut seurata, kuinka miehittämättömät ilma-alukset ovat häirinneet ja vaarantaneet lentoliikennettä paitsi meillä Suomessa myös kansainvälisesti.

Erilaiset ilmailun innovaatiot, kuten dronet kehittyvät ja yleistyvät vauhdilla. Teknologiaharppausten myötä miehittämättömästä ilmailusta on tullut merkittävä kasvuala. Suuntauksessa ei ole mitään vikaa, mutta perinteisen ilmailun kehittäminen on kokonaiskuvassa vaarassa jäädä sen jalkoihin. Miksi?

Droneille halutaan varata ilmatilaa. Niille suunnitellaan laskupaikkoja taajamiin ja mahdollisimman vapaita toimintaedellytyksiä suljetuille lentoasemille. Miehittämättömän ilmailun kannalta suunta on hyvä, mutta perinteisen ilmailun näkökulmasta asialla on kinkkinen kääntöpuoli. Miten varmistetaan sen kehittämistoiveet? Entä otetaanko yhteisen ilmatilan lentoturvallisuus riittävästi huomiooon?

Olen osallistunut tulevaisuuden ilmailun navigointistrategian suunnittelutyöhön, kommentoinut asiantuntijana drone-lennättämisen sallimista suljetuilla lentoasemilla, antanut lausuntoja, lobannut uusien lähestymismenetelmien puolesta ja kertonut viranomaisille huolistamme.

Päätöstä vaille valmis

Tiina Koutajoki Ajankohtaista, Blogi

Suomalaisen lääkärihelikopteritoiminnan ympärillä pyörii joukko isoja kysymyksiä: Mistä rahoitus? Kuka tuottaa? Mihin uudet tukikohdat sijoitetaan? Jotta hallinnollinen epävarmuus hellittää ja ensihoitolääkäripalvelun tulevaisuus selviää, tarvitaan vastauksia.

Suomalaisen lääkärihelikopteritoiminnan tulevaisuus on ollut vahvistamaton jo vuosia. Hallinnollinen epävarmuus liittyy paitsi sote- ja maakuntauudistukseen myös muihin valmisteilla oleviin muutoksiin.

Mitä se sitten tarkoittaa? Ensinnäkin hallituksen viimekeväisen kehysriihipäätöksen mukaan FinnHEMS Oy on siirtymässä Pirkanmaan maakunnan omistukseen osana sote-uudistusta. Lisäksi valtioneuvostossa päätetään kahden uuden lääkärihelikopteritukikohdan sijoituspaikkakunnista sekä ilmailupalvelun tuotantotavasta.

Videosarja, osa 5: HCM on todellinen moniosaaja

Tiina Koutajoki Blogi

HCM:in (Hems Crew Member) eli lentoavustajan työssä vaaditaan muun muassa tiimipelaamista ja paikallistuntemusta. Lennolla HCM on lentäjän työpari ja tehtäväpaikalla lääkärin avustaja. ”Vaikka olemme vain pieni osata tätä koko järjestelmää, tässä osassa on hienoa olla mukana”, sanoo HEMS-pelastaja Jani Pohjolainen. FinnHEMSin kolmas minidokumentti kertoo HCM:n työstä. Paina play ja kuule lisää!

Videosarja, osa 4: "Tuodaan apua, mitä muu ensihoitojärjestelmä ei pysty tarjoamaan"

Tiina Koutajoki Blogi

Lääkärihelikopterin tehtävänä on tuoda merkittävää lisähyötyä vaikeasti vammautuneelle tai sairastuneelle potilaalle. Kyse on palvelusta, jota muu ensihoitojärjestelmä ei pysty tarjoamaan. ”Palkitsevinta ja hienointa on, kun tulee vastaan potilas, jota on pystynyt oikeasti auttamaan ja jota pystyy auttamaan”, sanoo FinnHEMSin Turun tukikohdassa työskentelevä lääkäri Timo Iirola minidokumentissa, joka on kuusiosaisen videosarjan viimeinen osa.