Lääkärihelikopteritoiminta on viime aikoina ollut mediassa esillä ja saanut julkisessa keskustelussa osakseen kritiikkiä. Taustalla vaikuttanee talouspoliittisen ministerivaliokunnan huhtikuinen päätös kahden uuden tukikohdan perustamisesta ja järjestämisvastuun keskittämisestä Pirkanmaan maakunnalle.
Keskustelu suomalaisesta ensihoitolääkäripalvelusta on tärkeää. Jotta se olisi myös hedelmällistä, argumentoinnin pitäisi mielipiteiden sijaan perustua faktoihin.
Ensihoidossa, kuten kaikkialla muuallakin terveydenhuollossa, vain osa potilaista hyötyy lääkärihoidosta. Ensihoitolääkäripalvelun vaikuttavuus tulee kuitenkin esiin, kun osuutta suhteutetaan volyymiin: Suomessa on vuosittain noin 750 000 hätäkeskuksen välittämää ensihoitotehtävää, ja arviolta 20 000–25 000 potilasta hyötyy ensihoitolääkärin hoidosta tai hoitoonohjauksesta.
Ensihoitajien osaaminen on merkittävästi parantunut viimeisten 20 vuoden aikana. Samalla myös lääketiede ja -teknologia ovat kehittyneet. Lääkäri pystyy nykyään tekemään kentällä paljon sellaisia toimenpiteitä, joita ensihoitaja ei voi tehdä. Uuden terveydenhuoltolain ja ensihoitoasetuksen myötä myös ensihoitojärjestelmän taso on noussut.
Pelkkä erikoislääkärin koulutus ja hälytysajoneuvo eivät takaa lääkäriyksikön toiminnan laatua. Siihen tarvitaan myös riittävää tehtävämäärää, ensihoitolääketieteen yhä korkeampaa erityisosaamista sekä toiminta-alueen edellyttämää kalustoa. Siksi yksittäiset, alueelliset, pienen väestöpohjan yksiköt eivät laadullisesti yllä keskitettyä hoitoa antavien ensihoitolääkäriyksiköiden tasolle. Suomessa tarvitaan valtakunnallisesti kattavaa lääkärihelikopteritoimintaa, jotta tehohoitotasoisen ensihoitolääkäripäivystyksen tasavertainen saatavuus turvataan eri puolilla maata.
Ensihoitolääkäriä tarvitaan kentällä kriittisten toimenpiteiden ja hoitojen lisäksi myös tukemaan ensihoitajien työtä. Lääkäri osaa arvioida hoitoonohjauksen tarpeen eli tunnistaa ne potilaat, jotka pitää kuljettaa keskussairaalan sijaan suoraan yliopistolliseen sairaalaan. Heitä tarvitaan myös ohjaamaan ja kouluttamaan kentän ensihoitajia sekä ottamaan käyttöön uusia hoitomuotoja ja kehittämään toimintaa.
Palvelua ei kannata rakentaa pelkästään maayksiköiden eli hälytysajoneuvojen varaan. Helikopteri liikkuu tieverkosta ja vesistöstä riippumatta yli kaksi kertaa autoa nopeammin, ja sillä tavoitetaan samassa ajassa noin 9–10 kertaa suurempi alue kuin autolla. Helikopterilla tavoitetaan myös kaukana sairaaloista olevat haja-asutusalueet, joissa väkilukuun suhteutettuna vakavia tapauksia esiintyy enemmän kuin kaupungeissa ja jotka jäisivät asutuskeskuksiin sijoitetun, maanteitse liikkuvan lääkäriyksikön tavoittamattomiin.
Hoitojen kehittyminen tuo myös uusia potilasryhmiä helikopterikuljetusten piiriin. Esimerkiksi tuoreen sydäninfarktitutkimuksen mukaan jo 10 minuutin viive hoitoonpääsyssä huonontaa merkittävästi pallolaajennuspotilaiden selviytymistä. Tanskassa taas on tutkittu, että lääkärihelikopterin käyttöönoton jälkeen vakavasti vammautuneiden potilaiden hoitoon pääsy nopeutui ja vamman jälkeinen (30 vrk) kuolleisuus vähentyi merkittävästi 29 prosentista 14 prosenttiin, vaikka alueella toimi tutkimusaikana myös autolla liikkuvia lääkäriyksiköitä.
Hyksin ja Taysin erityisvastuualueet (erva) ovat esittäneet uusia tukikohtia sosiaali- ja terveysministeriölle. Mikäli tavoitteena on päästä potilaan luo lääkärihelikopterilla halutussa 30 minuutissa, lisätukikohtien perustaminen on perusteltua ja välttämätöntä sekä tehtävämäärien kannalta järkevää. Terveydenhuoltolain mukaan erva-alueen ensihoitokeskuksen tehtävänä on vastata alueensa ensihoitolääkäripäivystyksestä – myös lääkärihelikopteritoiminnasta – ja sen suunnittelusta.
Jyri Örri, toimitusjohtaja, FinnHEMS Oy
Ilkka Virkkunen, tutkimusjohtaja, FinnHEMS Oy