On elokuun 24. päivä. FinnHEMSin Kuopion tukikohdassa työskentelevä ensihoitolääkäri Sanna Hartikainen lopettelee työvuoroaan. Kotiinlähtö keskeytyy, kun tukikohtaan tulee hälytys kello 14.53. Viitostiellä on tapahtunut bussionnettomuus.
Kyse on vuoden 2018 synkimmästä tieliikenneonnettomuudesta, joka tunnetaan Kuopion bussiturmana.
– Onneksi kollega Tero Martikainen oli jo tullut päivystysvuoroon. Talossa oli siis poikkeuksellisesti kaksi lääkäriä samaan aikaan, Sanna Hartikainen sanoo.
Kolmisopentiellä Leväsen liittymän 67 alueella tapahtuneessa onnettomuudessa pohjoisen suunnasta tullut linja-auto on suistunut sillalta rautatiekiskoille.
30 potilasta, useita kuolleita
Ensimmäisenä miehistön on valittava, mennäänkö 22 kilometrin päässä olevalle onnettomuuspaikalle helikopterilla vai maayksiköllä. Kulkuneuvoksi valitaan helikopteri, jolla päästään kymmenessä minuutissa paikalle.
Tukikohdasta otetaan mukaan ylimääräisiä hoitovälineitä. Viiden minuutin kuluttua hälytyksestä kopteri nousee ilmaan Rissalan lentokentältä. Matkalla tulee alustava tieto noin 30 potilaasta ja useista kuolleista. Kuopion yliopistollinen sairaala antaa suuronnettomuushälytyksen.
Evakuointi ensin
Pelastuslaitoksen johtoauto on onnettomuuspaikalla ensimmäisenä, minkä jälkeen kohteeseen saapuu lisää viranomaisyksiköitä – myös FinnHEMSin helikopteri.
Martikainen jää kokoamispaikalle, mihin potilaat siirretään odottamaan kuljetusta sen jälkeen, kun heidät on luokiteltu väriryhmiin hoidon kiireellisyyden perusteella. Hartikainen puolestaan lähtee HEMS-ensihoitajan kanssa junaradalle, missä palomiehet evakuoivat potilaita. Paikalla on myös ensihoitajia. Pelastustoimia johtavat tilannejohtaja ja kenttäjohtaja.
– Tämä oli urani ensimmäinen todellinen suuronnettomuustilanne. On ylipäätään harvinaista, että sellainen osuu omalle kohdalle, Hartikainen pohtii.
Vaikka hänellä ei ole suuronnettomuudesta käytännön kokemusta, harjoituksissa sisäistetyt opit palautuvat mieleen: mahdollisimman monelle pitää tehdä mahdollisimman vähän ja mahdollisimman nopeasti. Kentällä tehdään henkeä pelastavat toimet. Tärkeintä on potilaiden evakuointi onnettomuuspaikalta. Sen jälkeen potilaat kuljetetaan jatkohoitoon alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitsevaan Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.
65 minuuttia myöhemmin
Hartikainen tutkii potilaiden vammoja ja päättää potilaiden evakuointijärjestyksestä sekä tekee tarvittavia hoitotoimenpiteitä. Bussi makaa kyljellään jyrkkää kallioleikkausta vasten siten, että se on osittain ilmassa. Ympärillä on vaikeakulkuinen maasto, mikä vaikeuttaa potilaiden kantamista pois onnettomuuspaikalta.
Tilanne puretaan ensihoidon osalta kello 15.55. FinnHEMSin saamasta hälytyksestä on kulunut 65 minuuttia. Onnettomuudessa kuoli neljä ja loukkaantui 19 ihmistä.
FH60:n miehistö palaa takaisin tukikohtaan, tekee varustetäydennykset hoitolaukkuihin ja pitää jälkibriiffin eli käy läpi tehtävän eri vaiheet. Sanna Hartikainen pääsee lähtemään kotiin, mutta ajatukset ovat edelleen onnettomuuspaikalla.
Arki HEMS-yksikössä on täynnä odottamattomia tilanteita. Ensin istutaan vuoronvaihdossa, seuraavaksi lennetään helikopterilla keskelle suuronnettomuuden pelastustöitä. Erilaisen ja erityisen vaativan työvuoron päätteeksi Hartikainen aikoo mennä lapsensa kanssa tivoliin.
__
HARJOITUSTA, HARJOITUSTA, TOISTOA, TOISTOA
Harva ensihoidon ja päivystyksen työntekijä, palomies, poliisi, sotilas, hätäkeskusvirkailija, raja- tai merivartija kokee urallaan suuronnettomuutta. Se on kuitenkin asia, jota varten harjoitellaan paljon.
Eri puolilla Suomea järjestetään vuosittain lukuisia suuronnettomuusharjoituksia, joiden tarkoituksena on kehittää viranomaisyhteistyötä laajoissa onnettomuustilanteissa. Turvallisuusviranomaisten ja -toimijoiden lisäksi harjoituksiin osallistuu usein myös esimerkiksi opiskelijoita tai alueen asukkaita.
Tositilanteessa toimiminen edellyttää koulutusta ja työssä hankittua ammattitaitoa sekä suuronnettomuusharjoittelusta hankittuja oppeja.
– Se on monelle elämän isoin keikka, eikä vastaavasta ole aiempaa kokemusta. Ammattimainen toimintakyky perustuu siihen, että tilannetta on harjoiteltu ja alla on riittävästi toistoja, sanoo FinnHEMSin Kuopion tukikohdassa työskentelevä, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Sanna Hartikainen.
Resursointi kohdilleen
Hartikaisen sekä kymmenien muiden terveydenhuollon toimijoiden sekä pelastus- ja turvallisuusviranomaisten ammattimaisuus mitattiin Kuopion bussionnettomuudessa elokuussa 2018. Jälkeenpäin tehtyjen analyysien perusteella pelastustoimien nopeus täytti valtakunnalliset tavoitteet. Pelastajien toiminta ja tiedonkulku oli nopeampaa kuin monissa muissa vastaavissa tapaturmissa.
– Ihmiset toimivat ammattimaisesti, vaikka heillä oli poikkeuksellisen suuri työkuorma ja henkilökohtaiset resurssit ylittyivät merkittävästi, Hartikainen toteaa.
Hänen mukaansa suuronnettomuuksien teoriatietoa on paljon tarjolla, mutta käytännön harjoittelu jää usein vähemmälle.
– Kumpaakin tarvitaan, mentaaliharjoittelua unohtamatta. Tärkeintä on, että oma rooli tapahtumahetkellä on selvä. Sitä ei onnettomuustilanteessa ole varaa jäädä miettimään.
Hartikaisen mielestä harjoittelu ei aina vaadi suuria järjestelyjä tai näyttäviä puitteita. Eniten kehitettävää olisi kommunikaatiossa eli lähinnä viestiliikenteen parantamisessa sekä henkilöstön resursoinnissa.
– Moniviranomaisharjoitusten järjestäminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on varmistaa, että ihmisillä on mahdollisuus päästä töiltään osallistumaan niihin, hän painottaa.
__
Artikkeli ja siihen liittyvä kainalojuttu on julkaistu FinnHEMSin vuosikertomuksessa 2018.