Viime kesä oli muuttaa oululaisen pariskunnan elämän täydellisesti. Heli Virkkunen-Ylijoen sydän pysähtyi yllättäen ja leppoisa mökkipäivä päättyi lääkärihelikopterikyytiin ja Oulun yliopistolliseen sairaalaan.
Olli Ylijoki kuvailee heinäkuista aamua kauniiksi ja helteiseksi. Pariskunta oli käynyt kävelylenkillä, pyöräilemässä ja ehtinyt pulahtaa uimassakin.
– Heli oli hyväntuulinen ja onnellisen oloinen. Huomasin, miten hän rannalle noustessaan ihaili järvimaisemaa ja vastamaalattua taloa, hän kertoo. Helin sydän ei antanut ennakkovaroitusta.
– Oloni ei ollut millään tavoin erilainen kuin normaalisti. Teimme aivan tavallisia asioita, Heli Virkkunen-Ylijoki sanoo.
Aviomies oli vierellä, kun Helin kunto romahti.
– Hän putosi suorilta jaloilta ja meni hyvin nopeasti aivan siniseksi, Olli Ylijoki kuvailee. Ylijoki soitti viipymättä hätänumeroon ja sai tukea aloittamaansa elvytykseen.
– Puhelu ohjautui Oulusta ruuhkan vuoksi Porin hätäkeskukseen. Siellä puheluuni vastannut rouva oli erittäin rauhallinen ja ohjasi minua koko ajan. Hän laski kanssani elvytyspainallusten määrää ja samalla kertoi ambulanssin etenemisestä, Olli kertoo.
Olli Ylijoki elvytti vaimoaan yli puoli tuntia, ennen kuin ensihoitajat saapuivat mökin pihaan.
FinnHEMSin Oulun tukikohdan vastuulääkäri Lasse Raatiniemi kuvailee Ollin maallikkona antamaa elvytystä erityisen pitkäksi, varsinkin kun hän teki sitä yksin.
– Jokaisella elvytetyllä sekunnilla ja minuutilla on merkitystä jatkohoidon onnistumiseen, hän kertoo.
Raatiniemi saapui Ylijokien mökille lääkärihelikopterilla. Aiemmin paikalle ehtinyt ensihoitoyksikkö oli radioyhteydessä Raatiniemeen ensi hetkistä alkaen. Ensihoitajat jatkoivat Ollin aloittamaa elvytystä lääkäriyksikön saapumiseen saakka.
– Ensihoitajat ottivat tilanteen heti haltuun ja toimivat rauhallisesti. Minä jäin pöydän ääreen istumaan ja odottamaan, Olli Ylijoki kertoo.
Heli Virkkunen-Ylijoki päätettiin kuljettaa nukutettuna ja hengityslaitteessa Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Siellä häntä odotettiin jo kardiologisella osastolla. Myöhemmin hänet siirrettiin tehohoitoon. Olli Ylijoki toteaa vakavana, että ilman helikopterikyytiä vaimo tuskin olisi selvinnyt näin hyvin – jos laisinkaan. Matkaa mökiltä sairaalaan on noin 120 kilometriä.
– Hänelle annettiin kolmasti sähköä sydämeen ja vaikka sydän saatiin lyömään, oli hänen hengityksensä todella heikkoa. Hengitys saatiin vakiintumaan vasta, kun ensihoitolääkäri tuli paikalle. En tiedä, kuinka olisi käynyt, jos kuljetus olisi jouduttu tekemään ambulanssilla. Oli todellista onnea matkassa, että lääkärihelikopteri oli vapaana. Heli Ylijoen sydän pysähtyi torstaina. Ensimmäisen kerran sairaalassa hän reagoi puheeseen tai kosketukseen lauantaina.
– Huomasimme hänen kuulevan meitä, kun esimerkiksi kerroimme uutisen tulevasta lapsenlapsesta, Olli Ylijoki kertoo.
Helillä itsellään ei ole muistikuvia sydänpysähdyksen jälkeisistä päivistä. Hän kuitenkin toipui hämmästyttävän nopeasti. Vaikka puhekaan ei aluksi sujunut, hän yritti sinnikkäästi kommunikoida läheisten kanssa.
– Aakkostauluakin yritimme jossakin vaiheessa, mutta eiväthän minun käteni totelleet, Heli kertoo.
Heli Virkkunen-Ylijoki oli sairaalahoidossa lopulta vain kolme viikkoa. Sydämeen asennettiin tahdistin. Vaikka oululaisessa kodissa nauru jo raikaa ja vitsit lentävät, viime kesän tapahtumien kertaaminen saa kummankin silmäkulmat kostumaan. Mennyttä ei surkutella, mutta molemmat tunnustavat, että Helin pelastuminen ja toipuminen oli usean onnekkaan asian tulos.
– Sillä on varmasti merkitystä, että minä olin paikalla, kun Heli lyyhistyi ja hätäkeskuksessa osattiin tukea minua elvytyksessä. Lisäksi ensihoitotiimi toimi ensiluokkaisesti ja sai konsultaatiota lääkärihelikopterista, joka sekin saatiin paikalle ja pääsi laskeutumaan mökin pihaan. Myös Helin saama jatkohoito oli hyvää, Olli Ylijoki summaa.
Traagiseen päivään mahtuu myös eriskummallinen sattuma, sillä automatkalla ollut Ollin ja Helin poika sattui näkemään äitiä kuljettavan FinnHEMSin helikopterin samaan aikaan kuin isä soitti tilannepäivitystä.
– Hän totesi puhelun aikana, että minä taidan nähdä sen kopterin tästä auton ikkunasta, Olli Ylijoki kertoo.
Heli Virkkunen-Ylijoen kaltaisissa sydänpysähdyksissä ennuste täydellisestä toipumisesta voi olla huono, jos viiveet ovat näin pitkiä. Helin ensimmäisinä päivinä sairaalassa Ylijoen perheellekin annettiin vain vähän toivoa.
– Mutta tässä olen. Pää pelaa, muisti toimii ja liikkuminenkin on moitteetonta, Heli Virkkunen-Ylijoki sanoo hymyillen.
Toivuttuaan Heli Virkkunen-Ylijoki on halunnut kiittää ja tavata paitsi häntä hoitanutta sairaalan henkilökuntaa myös tehtävään osallistunutta lääkärihelikopterin henkilökuntaa. Lasse Raatiniemi ja Ylijoet kertovat, että tammikuinen kohtaaminen oli tunteikas, mutta myös toiveikas.
– Olen ihmistyyppi, joka katsoo enemmän eteenpäin kuin taaksepäin. Mitä sitä menneitä murehtimaan, kun ei tulevastakaan tiedä, Heli Virkkunen-Ylijoki toteaa. Vuosi 2019 oli Ylijokien perheessä melkoinen myllerrysten vuosi, sillä Olli Ylijokikin sai alkuvuodesta sydäninfarktin.
– Me voimme ainakin sanoa, että maksamme veromme mielellään. Olemme saaneet kumpikin niin hyvää hoitoa. Ei voi tarpeeksi kiittää, Olli Ylijoki sanoo.