Vaikka kuljettaminen ei ole ollut suomalaisen lääkärihelikopteritoiminnan ydintä, potilaskuljetukset helikopterilla lisääntyivät merkittävästi vuonna 2023. Kasvusuuntaus on huomioitu myös osana lääkärihelikopteritoiminnan tulevaisuuden strategiaa. Vantaan FH10-tukikohdassa potilaskuljetusten määrä kasvoi vuodessa reilusta 40:stä lähes sataan kuljetettuun potilaaseen. Millaista työtä kasvun eteen on tehty?
Ensimmäinen kuljettamisen kasvua selittävä kysymys koskee potilasvalintaa. On helppo ymmärtää, että potilaat vaikeiden kulkuyhteyksien päässä kuten saaressa tai Lapin erämaassa hyötyvät helikopterikuljetuksesta, koska kukaan muu ei sinne pääse.
— Toinen itsestään selvä ryhmä ovat aikakriittiset potilaat, jotka saadaan selvästi ambulanssikuljetusta nopeammin sairaalaan, kertoo Vantaan tukikohdan vastuulääkäri Susanne Ångerman. Tyypillisiä aikakriittisiä potilasryhmiä ovat aivohalvaukset, sydäninfarktit ja vaikeasti onnettomuudessa vammautuneet potilaat, joille voidaan sairaalassa tarjota nopeasti hengen pelastavaa hoitoa.
Viime vuosina helikopterikuljetusten hyödyntämisessä on ymmärretty myös ensihoidon järjestelmänäkökulma. Kuljetustoimintaa voidaan laajentaa potilaisiin, jotka lääkäri joka tapauksessa saattaa sairaalaan. Kaikille ei tarvitse tulla helikopterikuljetuksesta merkittävää aikahyötyä.
— Tällaisten potilaiden kuljettaminen helikopterilla on järkevää siksi, että siitä tulee järjestelmähyötyä. Kun potilas kuljetetaan helikopterilla, niin paikallinen ambulanssi jää omalle alueelleen valmiuteen. Helikopterikuljetus mahdollistaa näin ensihoitojärjestelmän resurssien optimaalisen käytön, Ångerman sanoo, ja lisää, että helikopterikuljettaminen on myös turvallista.
Myös potilaiden sairaalasiirrot lisäävät kuljettamismääriä.
— Toiminnan laajentaminen kriittisten potilaiden siirtämiseen yliopistosairaaloihin tuo lisää kuljetuksia. Sairaalasiirrot helikopterilla ovat kehittymässä valtakunnalliseksi toiminnaksi, johon ollaan parhaillaan luomassa yhteisiä kriteereitä.
Helikopterilla suoritettavassa sairaalasiirtokuljetuksessa kriittisesti sairas potilas saadaan nopeasti yliopistosairaalaan ensihoitolääkärin saattamana.
— Esimerkkinä vaikkapa päähän vammautunut potilas, joka tarvitsee neurokirurgisen toimenpiteen nopeasti, Ångerman sanoo.
INFRASTRUKTUURI KUNTOON ENSIN
Potilasvalinnan lisäksi helikopterikuljettamiseen ja resurssien optimaaliseen käyttöön vaikuttaa yhtä paljon infrastruktuuri, jonka yksi osa-alue ovat sairaaloiden laskeutumispaikat.
— Ensimmäinen askel on yliopistosairaaloiden hyvät kattokentät, joista saadaan potilas nopeasti päivystykseen, leikkaussaliin ja teho-osastolle. Jotta keskussairaalat voivat käyttää helikopterisiirtoa tehokkaasti ja potilas saa suurimman mahdollisen aikahyödyn, tarvitaan soveltuvat potilaiden noutopaikat myös lähettävissä sairaaloissa. Jos kattokenttä ei ole mahdollinen, luovatkin ratkaisut ovat parempia kuin ei mitään. Rohkaisen vahvasti keskussairaaloita olemana yhteydessä FinnHEMSiin ja keskustelemaan soveltuvista laskupaikoista, Ångerman sanoo.
Kuljettamistilanne pääkaupunkiseudulla parani huomattavasti uuden Siltasairaalan valmistuttua helmikuussa 2023.
— Yliopistoklinikat olivat hajautuneet niin, että Töölön iso traumasairaala sijaitsi erillään, ja kattokenttä oli ainoastaan Meilahdessa. Vammapotilaiden helikopterikuljetuksiin liittyi aina lisäambulanssisiirto Meilahdesta Töölöön, joka pidensi kuljetusaikaa 15 minuuttia, plus että vammautunutta potilasta piti siirtää paareilta toiselle ja taas ambulanssista tai helikopterista ambulanssiin. Se oli prosessina täysin epäoptimaalinen, Ångerman kuvailee.
Kun Siltasairaala-Meilahti -kompleksi valmistui, Töölön sairaalan aikuisten traumahoito muutti sinne. Nyt kaikki helikopterilla kuljetettavat potilaat viedään samaan sairaalaan, jossa on toimiva kattokenttä.
— Helikopterilla kannatta nyt toimivan infrastruktuurinansiosta kuljettaa huomattavasti lähempää kuin aiemmin.
Helikopterin sisätila voidaan suunnitella kuljetusystävällisemmäksi eli sekin vaikuttaa kuljettamiseen.
— Tartuimme todella aktiivisesti tähän, että kun alamme kuljettaa enemmän, sisätila pitää saada sellaiseksi, että potilas voidaan minimivaivalla ”nykäistä” kyytiin. Mietimme, miten hoitoreput ja muut varusteet sijoitetaan, jotta potilaaseen pääsisi mahdollisimman paljon käsiksi hoitamaan, eikä vaan masentua siitä, että meillä on pieni helikopteri.
RUTIINIT JA ASENNEMUUTOS
Ångerman nostaa esiin myös henkilöstön roolin helikopterikuljetusten kasvun vauhdittajana.
— Henkilöstö tuntee potilasvalintakriteerit. Laajennetussa valinnassa lähtökohtainen ajattelu menee niin, että miksipä emme kuljettaisi, eikä niin, että kuljettaminen olisi harvinaisuus.
Siinä vaiheessa, kun toimintaa lisätään aktiivisesti, henkilöstö harjoittelee enemmän.
— Rutiinin merkitys on ihan mieletön. Jos halutaan että suorituskyky on hyvä kuljettamisessa, silloin pitää kuljettaa suht paljon. Sama kokemus on muissakin viime vuosina helikopterikuljetuksia lisänneessä yksiköissä, Ångerman kertoo.
Aiemmin FH10-yksikkö kuljetti melko vähän. Silta-sairaalan ja asennemuutoksen myötä yksikkö on kuljettanut enemmän ja laajentanut siten potilasprofiilia.
— Kaikki potilaat eivät ole olleet niin vaikeita, mutta se ei haittaa, koska miehistön rutiini kasvaa. Olemme jatkossa vaikeidenkin potilaitten kanssa todella hyviä.
Asennemuutos ei tullut yhdessä yössä, vaan oli kytenyt jonkun aikaa.
— Ymmärsimme, että meillä on tämä potentiaali, mutta miten uskaltaisimme käyttää sitä? Meillä voimakas sysäys oli se, että infrastruktuuri sairaalan päässä saatiin kuntoon.
NÄKÖKULMA: VOIKO HELIKOPTERISSA HOITAA POTILASTA?
JOHANNES BJÖRKMAN, LT, erikoislääkäri, HUS Akuutti, Vantaan FH10-lääkärihelikopteri
Lääkärihelikopteria on Suomessa perinteisesti käytetty ensisijaisesti tuomaan tehohoitotasoinen hoito potilaan luo sairaalan ulkopuolelle. Kasvavan kuljettamisen ja toimintaprofiilin muuttumisen myötä – muun muassa sairaalaverkon harventuessa – potilaan hoitaminen lennon aikana on noussut toiminnassa esiin.
Helikopterin ahtaus asettaa tiettyjä reunaehtoja potilaan hoitamiselle, mutta samalla pieni tila tarkoittaa myös sitä, että kaikki tarvittava on käden ulottuvilla. Helikopterissa pystyy tekemään käytännössä kaiken, ja osittain jopa enemmän, mitä ambulanssissakin. Ambulanssissa potilaan ja henkilöstön tulisi lähtökohtaisesti olla turvavöissä, ja työ- ja liikenneturvallisuuden takaamiseksi ambulanssi tulisi ajaa tien sivuun hoitotoimenpiteitä varten. Helikopterissa lääkäri voi avata turvavyöt ja liikkua vapaammin, kun matkalento-olosuhteet on saavutettu – ilmassa on huomattavasti vähemmän muuta liikennettä.
Koulutetulle henkilökunnalle helikopterissa on varsin hyvät olosuhteet toimenpiteille. FinnHEMS-yksiköissä on suunnitellusti intuboitu potilaita sekä tehty ultraäänitutkimuksia ja kirurgisia toimenpiteitä lennon aikana. Suoniyhteyden avaaminen ja verensiirto kriittisesti sairaalle vuotavalle potilaalle onnistuu myös hyvin helikopterissa. Mikäli eloton potilas soveltuu kehonulkoiseen verenkierron tukemiseen sairaalassa, helikopteri on nopea kuljetusmuoto elvyttäen kuljettamiseen.
Kaikki potilaan tarvitsema hoito voidaan toteuttaa lennon aikana. Potilaan hoitaminen helikopterissa vaatii osaavaa ja innokasta miehistöä sekä ylläpitokoulutusta ja kehittämistä. Standardoidut roolit ja selkeä kommunikaatio mahdollistavat haastavatkin tilanteet. Koulutus ja kokemus antavat hyvän pohjan myös suunnittelemattomien tilanteiden varalle – onhan suomalaisessa ensihoitohelikopterissa myös synnytetty onnistuneesti.