Mökkireissulla tapahtunut kylmettyminen oli koitua Arto Viljasen kohtaloksi. Saumattomasti toiminut hoitoketju ja FinnHEMS helikopterikyyti Kuopion yliopistosairaalaan kuitenkin pelastivat potilaan hengen. Pitkää toipumista on siivittänyt odotus mökkeilystä.
Joulu ja uusi vuosi olivat kuluneet leppoisasti kahdestaan mökillä Mäntyharjulla. 4. tammikuuta Arto Viljanen, 67, päätti lähteä vaimonsa Pipsa Rehnmanin kanssa kauppaan Heinolaan. Mökkitie oli kuitenkin niin liukas, että automatka tyssäsi heti alkuunsa ja heidän oli pakko luopua kauppareissusta.
Pariskunta lähti koiransa kanssa talsimaan hankea pitkin takaisin ylös mökille. Pipsalla oli nastakengät ja hän meni edeltä koiran kanssa mökkiin omiin askareisiinsa. Hän ei tiennyt, että tällä oli vaikeuksia päästä eteenpäin, vaikka matkaa oli vain muutama sata metriä.
— Noin tunnin päästä aloin ihmetellä, kun Artoa ei kuulunut. Sitten näin hänen makaavan selällään maassa, Pipsa kertoo vuosi tapahtumien jälkeen pariskunnan kotona Vantaalla.
Kuu kimmelsi taivaalla ja oli reippaasti pakkasta. Artolla oli yllään vain fleecetakki, koska oli ajatellut, ettei kauppareissulle tarvitse pukeutua tuhdimmin. Hän oli silti litimärkä lumessa raahautumisesta, eikä päässyt omin voimin ylös. Hän pystyi kuitenkin puhumaan.
— Itse en muista puhuneeni mitään. Viimeinen ajatus oli, etten jaksa enää edetä ja sitten pimeni, Arto kertoo.
Pipsa soitti hätänumeroon. Ambulanssia odotellessa hän haki vielä Artolle lämpimiä vaatteita, peiton ja tyynyn ja soitti molempien lapsille.
HÄLYTYSAJO KOHTI MIKKELIÄ
Ensihoito siirsi pahasti kylmettyneen Arton varovasti ambulanssiin. Siirron yhteydessä hänen sydämensä pysähtyi, mikä tapahtuu usein vastaavissa tilanteissa. Kun elvytystoimet aloitettiin, Arton ruumiinlämpö oli laskenut alle 30 asteeseen. Häntä lähdettiin kuljettamaan kohti 50 kilometrin päässä sijaitsevaa Mikkelin keskussairaalaa.
Kuljetuksen aikana FinnHEMSin Kuopion FH60-tukikohdan vastuulääkäri Pamela Toivonen sai puhelun ensihoitajalta, joka oli arvioinut pahoin kylmettyneen potilaan vaativan nopeaa kuljetusta. Noin viidesosa FinnHEMSin tehtävistä tulee tällä tavoin suoraan ensihoitajilta. Toivonen otti hoitoketjun ohjaamisen käsiinsä.
— Meillä oli hyvä lentokeli, ja sanoin, että potilas haetaan Kuopioon, koska Mikkelissä ei ole mahdollisuutta hoitaa kylmyydestä johtuvan sydänpysähdyspotilaan lämmitystä, Toivonen kertoo.
Jos potilas olisi viety ambulanssilla hälytysajossa Kuopioon, aikaa olisi mennyt parisen tuntia. Helikopterikyydillä matka taittuisi puolessa tunnissa.
Arton tila oli kriittinen. Ambulanssia vastaan hälytetty ensihoidon kenttäjohtaja toi mukanaan ulkoisen paineluelvytyslaitteen. Kun ambulanssi saapui Mikkelin keskussairaalan päivystysalueelle, Toivonen pyysi anestesialääkäriä vaihtamaan potilaalle paremman hengitysputken.
Sitten Arto vietiin lähestulkoon juoksuaskelilla hissiin, josta pääsee suoraan täysin uudenaikaiselle kattokentälle, jonne helikopteri oli juuri laskeutunut.
— Lensimme Kuopioon, jonne oli tehty kaikki hälytykset valmiiksi, Toivonen kertoo.
SAUMATON HOITOKETJU
Kun potilas tuodaan lämmitykseen, alkaa hyvin massiivinen järjestely, jossa tarvitaan erityisosaamista. Kuopiossa Arto kytkettiin ECMO-laitteeseen, joka on kehonulkoinen veren happeuttamislaite. Se huolehtii potilaan verenkierrosta ja hengityksestä lämmittäen samaan aikaan hiljalleen. ECMO-laitteita ei ole pääsääntöisesti muualla kuin yliopistosairaaloissa.
— Arton sydän oli pysähdyksissä varmuudella 142 minuuttia siitä, kun ensihoitajat havaitsivat pysähdyksen. Hoitoketju kokonaisuudessaan on se, joka hänet pelasti. Se meni kokonaisuudessaan aivan nappiin, Toivonen painottaa.
Kolme päivää onnettomuuden jälkeen Arto kuljetettiin nukutettuna hengityslaitteessa tehohoitolääkärin saattamana Helsinkiin Meilahden sairaalan tehoosastolle. Pipsa kävi Arton pojan kanssa katsomassa potilasta.
— Kyllähän se vähän hirvitti katsoa häntä letkuissa. Mutta Meilahdessa hoitajat olivat todella ihania, ja vastailivat aina kysymyksiin. En missään vaiheessa ajatellut, että Arto kuolisi, Pipsa kertoo.
PITKÄ TOIPUMINEN
Artolla on Meilahdesta muistikuvia, joista on vaikea erottaa, mikä oli unta ja mikä valvetta. Hänet oli vaivutettu koomaan 3,5 viikoksi. Hänen ensimmäinen tarkempi muistikuvansa on viisi viikkoa onnettomuuden jälkeen, kun hoitajat kertoivat, että hänet siirretään Katriinaan, Vantaan Seutulassa sijaitsevaan kuntouttavaan sairaalaan. Pitkä tehohoitojakso oli verottanut kuntoa, joten hänen pitäisi opetella kävelemään uudestaan.
— Kun minulle kerrottiin, että jalkani eivät toimi, meni jonkin aikaa tajuta se, Arto muistelee. Aluksi vasen jalka astui ja oikea laahasi perässä. Vasen käsikään ei toiminut kunnolla. Mutta pääsiäisen aikaan kuntoutuminen oli edennyt jo niin pitkälle, että hän pääsi itse ensimmäistä kertaa itse vessaan.
— Se oli juhlavaa! Sisuunnuin niin, että sain kipinää liikkumiseen ja harjoitteluun, Arto naurahtaa.
Toukokuussa Artolta leikattiin vielä jalasta valtimotukos. Yhteensä kuntouttavassa sairaalassa kului viisi kuukautta.
— Toipuminen on ollut pitkissä kantimissa, mutta tärkeintä että hän on elossa ja kotona omassa arjessaan, lääkäri Toivonen toteaa.
SUUNTA KOHTI SAVOA
Kun Arto lopulta kotiutui heinäkuun puolivälissä, pariskunta ajoi mökille suoraan sairaalasta.
— Mökille paluu tuntui aivan mielettömän hyvältä! Kun on katsellut sairaalan sängystä lumien lähdön ja kevään tulon, oli upeaa päästä luonnon keskelle, Arto kertoo.
Moni asia on kuitenkin eri tavalla kuin ennen, koska Arton liikkuminen on edelleen vaikeaa. Joulun aikaan Arton oikea jalka alkoi turvota, ja oli taas turvauduttava apuvälineisiin.
— Rollaattorin kanssa pystyn kävelemään ja pyörätuolilla pääsen helposti itse puuhailemaan keittiössä. Tavoitteenani on kävellä kesällä ilman keppiä, Arto kertoilee.
Vaikka takapakkia on tullut, Arto on motivoitunut kuntoutumaan. He molemmat kiittelevät suomalaista terveydenhuoltoa.
— Onneksi hän on nyt tuossa, Pipsa sanoo katsoen hellästi Artoa, joka silittelee Pörri-koiraa sylissään.
Arto herkistyy ja hakee hetken sanojaan.
— Olen kiitollinen kaikesta saamastani hoidosta, ilman lääkäreitä ja ensihoitoa en tässä istuisi.