Espoon Tapiolassa keväällä 2023 sattunut väliaikaisen sillan sortuminen johti yli 20 nuoren loukkaantumiseen. FinnHEMSin Vantaan tukikohdassa työskentelevälle ensihoitolääkäri Jussi Pirneskoskelle hälytystehtävä oli ensimmäinen suuronnettomuuskokemus.
Päivän ensimmäinen hälytys tuli kello 9.23. FinnHEMSin FH10-tukikohdassa Helsinki-Vantaan lentoaseman kupeessa päivysti lääkäri, HEMS-pelastaja ja lentäjä. Lisäksi toinen ensihoitolääkäri oli tukikohdalla toimistotöissä. Espoon Tapiolassa oli sattunut vakava onnettomuus, kun väliaikainen silta oli romahtanut ja useita nuoria oli pudonnut monen metrin matkan. Tapahtuma käynnisti usealla viranomaisella suuronnettomuustilanteen edellyttämät toimenpiteet.
Ensihoitolääkäri Jussi Pirneskoski odotti hetken lisätietoja ennen kuin kolmihenkinen tiimi lähti matkaan helikopterilla.
— Matkalla ajatukset suuntautuivat jo onnettomuuspaikalle ja siihen millaisia vammoja loukkaantuneilla mahdollisesti olisi, Pirneskoski muistelee onnettomuuspäivää.
TILANNEARVIO ENSIN
Tiimi saapui Tapiolaan vartin päästä ensimmäisestä hätäpuhelusta. Paikalla oli jo useampia ambulansseja, ensihoidon kenttäjohtoyksikkö sekä muita viranomaisia, loukkaantuneita ja muita osallisia.
Ensimmäiseksi Pirneskoski etsi käsiinsä ensihoidon kenttäjohtajan ja pelastustoimen johtajan, joilta hän sai viimeisimmän tilannearvion. Onnettomuuspaikoilla luokitellaan ensin loukkaantuneet, sitten heidät siirretään hoitopaikalle, josta heidät kuljetetaan sairaalaan.
ALAIKÄISIÄ LOUKKAANTUNEITA
— Kun saavuimme paikalle, luokittelu oli jo hyvässä vauhdissa, Pirneskoski kertoo. Hoitopaikalla tehtiin sekundääriluokittelu.
— Oli raajamurtumia, mutta ei yhtään vaikeaa päävammaa, rintakehän tai vatsaontelon vammaa. Hoidon näkökulmasta meillä oli siis vähemmän aikapainetta, Pirneskoski sanoo. Onni onnettomuudessa oli myös hyvät olosuhteet. Toukokuisena aamuna oli suhteellisen lämmintä, valoisaa ja kuivaa. Lisäksi kaupunkiympäristössä ensihoito ja sairaalat olivat lähellä. Noin kaksi tuntia onnettomuudesta kaikki loukkaantuneet oli saatu kuljetettua jatkohoitoon.
SUURONNETTOMUUDET HARVINAISIA
Tapiolan suuronnettomuus oli kymmenen vuotta ensihoitolääkärinä toimineelle Pirneskoskelle ensimmäinen. Tilanteita toki harjoitellaan säännöllisesti. Helsinki Vantaan lentoasemalla järjestetään vuosittain suuronnettomuusharjoitus, jonka lisäksi esimerkiksi metrotunneleissa tehdään harjoituksia. Lisäksi eri viranomaisyksiköt tekevät mielikuvaharjoitteluja, suunnittelevat ohjeistuksia ja toimintamalleja sekä sopivat käytäntöjä.
— Ja tietenkin jokainen suuronnettomuus toimii mahdollisuutena oppia uutta, Pirneskoski muistuttaa. Opit käydään läpi omassa yksikössä ja eri viranomaisten kanssa, jonka jälkeen jaetaan tietoa myös niille, jotka eivät olleet tapahtuma-aikaan paikan päällä.
ARKITYÖSTÄ VARMUUTTA
Lopulta Tapiolan onnettomuus oli vain yksi työkeikka muiden joukossa
— Koulutus ja osaaminen, jota olen vuosien varrella kerryttänyt, tiimin tuki ja yhteistyö muiden viranomaisten kanssa toi luottavaisen olon. Sain myös henkistä tukea toisesta mukana olleesta lääkäristä, hän myöntää auliisti. Lääkärihelikopteriyksikön arkityö on paitsi hälytystehtäviä, myös valmistautumista suuronnettomuustilanteeseen.
— Me näemme päivittäistyössä kaikkein vakavimmin vammautuneita ja teemme vaativia hoitotoimia. Tämä tuo perspektiiviä ja kokemusta siitä, että näen aika nopeasti onnettomuustilanteissa, mikä on oleellista”, Pirneskoski kertoo.
Paluu hektisestä monipotilastilanteesta normaaleihin rutiineihin tuli hetkessä. Matkalla Tapiolasta takaisin tukikohtaan tiimi jatkoi suoraan seuraavalle tehtävälle auttamaan hukkumisonnettomuudessa.
— Se on arkipäivää, ajatus siirtyy jo seuraavaan tilanteeseen, Pirneskoski toteaa.
ESPOON TAPIOLAN SUURONNETTOMUUS sattui 11.5.2023, kun väliaikainen silta sortui Itätuulenkujalla. Silta oli rakennettu kaksi vuotta aiemmin alueen rakennustöiden vuoksi. Sillan romahdushetkellä sitä oli kulkemassa Helsingin Kalasataman koulun noin 40 hengen oppilasryhmä. He putosivat noin 4–5 metrin matkan. Onnettomuudessa loukkaantui 22 lasta ja yksi aikuinen.
SUURONNETTOMUUS on onnettomuus, jota pidetään erityisen vakavana menehtyneiden, loukkaantuneiden, ympäristöön tai omaisuuteen kohdistuneiden vahinkojen määrän tai onnettomuuden laadun perusteella.
MONIVIRANOMAISYHTEISTYÖ TIIVISTYY SUURONNETTOMUUKSISSA
Suuronnettomuustilanteissa toiminnan yleisjohtamisesta vastaa pelastustoiminnan johtaja. Pääsääntöisesti alueen ensihoidon kenttäjohtaja toimii ensihoidon tilannejohtajana. Lääkärihelikopteriyksikössä toimiva ensihoitolääkäri on hoidosta vastaava taho, joka päättää hoitolinjat.
Perusperiaate on, että kenttäjohtaja tekee varsinaista tilannejohtamista työkseen, ja ensihoitolääkäri taas vaikeiden potilaiden hoitamista työkseen, joten lääkärin on parempi keskittyä hoitamiseen ja hoidon linjojen määrittelemiseen. Kenttäjohtaja johtaa tilannetta etänä tilannekeskuksesta tai onnettomuuspaikalla.
Suuronnettomuustilanteisiin lääkärihelikopterijärjestelmä tuo merkittävän lisän, kun ensihoitotyötä tekevät lääkärit saadaan paikalle tilanteeseen mukaan osaksi johtamista ja hoitamista. Suuronnettomuustilanteet ja -valmius edellyttävät moniviranomaistoimintaa ja -harjoittelua. Päivittäistoiminnassa samat viranomaiset – poliisi, pelastustoimi ja ensihoito sekä sosiaali- ja kriisipäivystys – tekevät paljon yhteistyötä. Kun päivittäinen perustoiminta toimii hyvin, on helppo laajentaasuuronnettomuustilanteeseen.
Eri puolilla maata järjestetään vuosittain lukuisia suuronnettomuusharjoituksia. Niiden suurimpia hyötyjä ovat johtamisen yhteensovittaminen, toimintaohjeiden testaaminen, kehittäminen ja opettaminen henkilöstölle sekä taitojen ylläpitäminen.
(Asiantuntija: Juhana Hallikainen, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, alueellinen ensihoidon vastuulääkäri, LL. HUS Akuutti Ensihoito, Peijaksen alue, Vantaa)