Viime aikoina on huolestuneena saanut seurata, kuinka miehittämättömät ilma-alukset ovat häirinneet ja vaarantaneet lentoliikennettä paitsi meillä Suomessa myös kansainvälisesti.
Erilaiset ilmailun innovaatiot, kuten dronet kehittyvät ja yleistyvät vauhdilla. Teknologiaharppausten myötä miehittämättömästä ilmailusta on tullut merkittävä kasvuala. Suuntauksessa ei ole mitään vikaa, mutta perinteisen ilmailun kehittäminen on kokonaiskuvassa vaarassa jäädä sen jalkoihin. Miksi?
Droneille halutaan varata ilmatilaa. Niille suunnitellaan laskupaikkoja taajamiin ja mahdollisimman vapaita toimintaedellytyksiä suljetuille lentoasemille. Miehittämättömän ilmailun kannalta suunta on hyvä, mutta perinteisen ilmailun näkökulmasta asialla on kinkkinen kääntöpuoli. Miten varmistetaan sen kehittämistoiveet? Entä otetaanko yhteisen ilmatilan lentoturvallisuus riittävästi huomiooon?
Olen osallistunut tulevaisuuden ilmailun navigointistrategian suunnittelutyöhön, kommentoinut asiantuntijana drone-lennättämisen sallimista suljetuilla lentoasemilla, antanut lausuntoja, lobannut uusien lähestymismenetelmien puolesta ja kertonut viranomaisille huolistamme.
Drone-hypetyksen keskellä perinteisen ilmailun edunvalvonnan puolesta saa hartiavoimin tehdä työtä kaikilla foorumeilla, jotta sen näkemyksiä ei unohdeta. Joudumme tosissamme taistelemaan saadaksemme äänemme kuulumaan. Esimerkiksi helikopterialan perinteisiä messuja ja konferensseja on vaivihkaa alettu suunnata enenevästi kohti miehittämätöntä ilmailua, mikä osaltaan kertoo karua kieltä tilanteen kehittymisestä.
Ilmailun kehittämistä ja tulevaisuutta ei saa rakentaa pelkästään uusien teknologioiden varaan. On ensisijaisen tärkeää varmistaa, että miehitetty ja miehittämätön ilmailu jatkossakin saadaan yhteensovitettua – lentoturvallisuutta vaarantamatta.
Tuomas Suominen
Kirjoittaja toimii lentotoiminnan ja laadun asiantuntijana FinnHEMS Oy:ssä.