Vuosi sitten pääsimme Rovaniemellä muuttamaan uusiin miehistötiloihin. Vihdoinkin saimme työrauhan – ja pääsimme kuulosuojaimista eroon.
Työskentelimme edellisissä, parakeista koostuvista miehistötiloissamme noin viisi vuotta. Parhaiten silloista tilannettamme kuvaa sana turtuminen. Turruimme parakkielämään ja siihen, että kuljimme sisätiloissa kuulosuojaimet päässä. Se alkoi tuntua jopa normaalilta, kuten myös se, että saimme jatkuvasti jännittää, milloin kaivattu lepohetki katkeaa melun takia. Ja melulla en tarkoita pelkästään lennoston Hornetien aiheuttamaa melua. Parakissa kuului ihan kaikki: lumiauran kolahdus, postiauton peruutustutkan kimeä piipitys ja naapurihuoneen lattialle putoavan kynän helähdys. Hiljaista ei ollut koskaan. Koskaan ei pystynyt rauhassa keskittymään käsillä olevaan työhön, ja levätessäkin oli oltava koko ajan varuillaan.
Uuden tukikohdan merkitystä ei ymmärtänyt ennen kuin sen sai kokea. On ollut hämmentävää tajuta, että on oikeasti hiljaista, eivätkä ulkopuoliset häiriötekijät vaikuta työntekoon. En ollut oikeastaan aikaisemmin edes ymmärtänyt, kuinka tärkeä asia rauhallinen ympäristö on. Eikä kyse ole pelkästään levosta. Myös koulutusten suorittaminen, ohjeistusten kirjoittaminen tai muu hallinnollinen työ on paljon helpompaa, kun tekemiseen voi oikeasti keskittyä. Nyt kun huoneen oven sulkee, saa aidosti olla rauhassa. Vain VIRVE-hälytyksen piippaus vie päivystystehtävälle.
Vaikka rauha onkin uusien miehistötilojen paras asia, tilat ovat muutenkin todella toimivat. Miehistö oli ihan alusta alkaen mukana niiden suunnitteletyössä, ja meidän näkemyksiämme ja toiveitamme kuunneltiin. Saimme osallistua sillä toimivuuteen vaikuttavalla kokemuksella ja ammattitaidolla, joka meillä on. Toimiminen miehistötiloissa onkin nyt jouhevaa ja helppoa, enkä muuttaisi niissä mitään. Pakko myöntää, että päivystäminen on nyt paljon mukavampaa kuin ennen.
Kirjoittaja Tero Karvinen on FinnHEMSin Rovaniemen FH51-tukikohdan vastaava ensihoitaja. HEMS-työssä hän on unelma-ammatissaan.
FinnHEMSin blogissa suunvuoro annetaan vuorotellen eri alojen ammattilaisille, jotka omalta osaltaan pitävät huolen siitä, että lääkärihelikopterit päivystävät valtakunnallisesti vuoden jokaisena päivänä ja kiireistä apua tarvitsevat saavat laadukkaan, elintärkeän ensihoidon.