TURVALLISTA SUOMEA YHDESSÄ RAKENTAEN
Vastuuensihoitaja Simo Tukia tuntee FinnHEMSin arjen poikkeuksellisen monipuolisesti sekä pohjoisen Suomen että etelän näkökulmasta: kymmenen Rovaniemen-vuoden jälkeen elämä kuljetti Tukian etelään ja uuteen Kouvolan tukikohtaan, jonka toimintaan hän pääsi mukaan jo valmistelu- ja käynnistysvaiheessa.
Oli sattuman kauppaa, että Simo Tukia aikanaan päätyi FinnHEMSin Rovaniemen tukikohtaan töihin. Hän oli tullut pohjoiseen puolisonsa opintojen vuoksi ja oli virkavapaalla silloisesta työstään Etelä-Suomessa, kun Rovaniemen yksikössä aukesi sijaisuus, jota hän päätti hakea.
Tukia oli vielä tuolloin melko kokematon ensihoidossa ja muistaa, kuinka ylpeä ja innoissaan hän oli päästessään työhaastatteluun. Kirkkaana mieleen ovat jääneet sekä haastattelupäivä että hetki, jolloin tuleva esihenkilö soitti ja kertoi, että hänelle tarjotaan paikkaa.
”Se oli uralle upea juttu, hieno porukka ja koko se ympäristö, jossa työtä tehtiin.”
Tukia työskenteli Rovaniemen lääkintähelikopterissa kymmenen vuotta, joita hän muistelee lämmöllä. Sitten elämä kuljetti takaisin etelään.
Työ helikopteriyksikössä oli kuitenkin jättänyt mieheen jälkensä ja kun tieto Kouvolaan avattavasta tukikohdasta tuli, hän päätti heti hakea sinne. Nyt Tukia toimii Kouvolan tukikohdassa vastuuensihoitajana. Hän aloitti osa-aikaisena jo syksyllä 2025, päästen mukaan valmistelemaan ja käynnistämään vuoden 2026 tammikuussa alkanutta toimintaa. ”Olen taas urallani pisteessä, jossa kaikki on uutta ja todella innostavaa”, Tukia kertoo.
Tukikohdan perustaminen vaati lukuisten ihmisten työpanosta – hallinnosta tekniikkaan ja operatiiviseen henkilöstöön
AINUTLAATUINEN KOKEMUS
Tukia kertoo, että uuden tukikohdan aloitus oli pitkä ja työläs prosessi, joka vaati eri vaiheissa lukuisten ihmisten työpanosta.
Tukian syksy piti sisällään muun muassa erilaisia koulutuksia sekä koulutettavan että kouluttajan roolissa, hallinnollista ja kirjallista työtä sekä suunnittelua vastuulääkärin ja -lentäjän kanssa. Yhteistyön käynnistäminen eri tahojen kanssa jatkuu edelleen.
”Toiminnan starttaamiseen liittyi paljon kuormitusta, sillä oli varmistettava, että kaikki asiat tulee huomioitua. Ensimmäiset päivystysvuorot olivat rankkoja, mutta kaikki sujui lopulta hyvin.”
Päällimmäisenä tunteena on nyt ylpeys, joka koskee koko tukikohtaa.
”On kunnia olla töissä tällaisessa yksikössä, tekemässä yhdessä uutta mahtavan porukan kanssa. Työlään valmisteluvaiheen jälkeen kaikkein parasta on nähdä, että homma on lähtenyt käyntiin.”
TYÖHYVINVOINTIIN PANOSTAMINEN ON KESKEISTÄ
Kouvolassa Tukia on ensimmäistä kertaa urallaan päässyt tekemään esihenkilötyötä ja kokee sen erittäin mielekkäänä.
”On ollut hienoa nähdä, miten ensihoitajat ovat lähteneet tekemään työtään ja kuinka hyvin he siinä pärjäävät. Meillä on todella motivoitunutta ja osaavaa porukkaa. Heistä jokainen on läpäissyt hakuvaiheessa tiukan seulan.”
Ensihoitotyössä tulee väistämättä vastaan tehtäviä, jotka kuormittavat myös henkisesti. Tukia pitää työhyvinvointiin panostamista hyvin tärkeänä ja hän kertookin seuraavansa ihmisten jaksamista tarkoin. Tarvittaessa tukea tarjotaan matalalla kynnyksellä.
”Etenkin uran alkuvaiheessa olevien ensihoitajien ja lentäjien kohdalla on tärkeää, että eteen tulevat rankat kokemukset puretaan ja käsitellään. Henkilöstön hyvinvointi on kaiken perusta.”
YHTÄLÄISYYKSIÄ JA EROJA TUKIKOHTIEN VÄLILLÄ
Verratessaan tähänastisia kokemuksiaan Kouvolassa aiempaan Rovaniemen arkeen Tukia löytää joitakin eroja, mutta enemmän yhtäläisyyksiä.
Kaikkialla tekemisen ytimessä ovat potilaat ja heidän hyvinvointinsa. Sekä Rovaniemellä että Kouvolassa pitkät hälytystehtävät ovat arkea: molemmat alueet ovat laajoja ja harvaan asuttujakin, ja yliopistosairaaloihin on pitkä matka.
”Lapissa yksikköä työllistivät erityisesti matkailusesongit, Kaakkois-Suomessa puolestaan järviseutujen mökkeilijät ja saaristo tulevat varmasti työllistämään kesäaikaan”, Tukia arvioi.
Keskeisin ero liittyy tiettyihin toimintamalleihin ja yhteistyökumppaneiden määrään.
”Kouvolassa toimimme usean hyvinvointialueen alueella. Se on tuonut uutta opeteltavaa. Toimintamallit ovat erilaisia, kun yhteistyökumppaneita on enemmän hälytyksillä. Kouvolassa teen myös päivittäin työtä ensihoitolääkärin kanssa, toisin kuin Rovaniemellä, jossa tukikohdan miehistö koostui lentäjistä ja ensihoitajista.”
Yhteistyö kumppaneiden kanssa on käynnistynyt hyvin, ja Tukia kertoo, että esimerkiksi pelastusyksiköitä pyritään aktiivisesti tapaamaan resurssien rajoissa. Yhteistyömallit hioutuvat yhteisen tekemisen myötä.
POTILAAT HYÖTYVÄT KOKEMUKSEN TUOMASTA ERITYISOSAAMISESTA
Kouvolan tukikohdan avaamisen myötä lääkärihelikopteritoiminnan kattavuus Suomessa on hyvällä tasolla. Ollaan
siis aika hyvässä tilanteessa, Tukia ajattelee.
Edessä on kuitenkin vielä paljon kehitettävää, niin Kouvolassa kuin yleisemminkin. Tukia mainitsee yhtenä oleellisena kehityskohteena tehtävävalikoinnin.
”Oikeiden tehtävien valikoituminen oikeille yksiköille on kokonaisuus, jossa on monenlaista huomioitavaa. Tässä on menty koko ajan parempaan suuntaan.”
FinnHEMSin roolin ensihoidon kentällä Tukia näkee keskeisenä.
”Tietyt potilasryhmät hyötyvät merkittävästi nopeasta kuljetuksesta, jonka helikopteri mahdollistaa. Olen itse nähnyt ne pitkät matkat, joissa voidaan säästää jopa tunteja potilaalle kriittistä aikaa. Siksi sairaaloiden heikko helikopterikenttien tilanne ja laskupaikkojen sulkeminen huolestuttavat kovasti.”
Kokemuksen tuoma erityisosaaminen näkyy työn laatuna ja hyötyinä potilaille. Kun laajalla alueella vaikeimmin sairaat potilaat valikoituvat HEMS-alan ammattilaisille, yksiköille kertyy arvokasta oppia, jonka avulla vastaavia tehtäviä pystytään hoitamaan koko ajan paremmin.
”Jokainen potilas, jonka kohdalla onnistutaan pelastamaan henki tai parantamaan tulevaa toimintakykyä ja elämänlaatua, on tärkeä.”