Lääkäri- ja lääkintähelikopterihenkilöstön työhyvinvointi on melko hyvällä tasolla

Tiina Koutajoki Ajankohtaista, Uutiset

Lääkäri- ja lääkintähelikopteritoiminta (HEMS-toiminta) yhdistää kaksi turvallisuuskriittistä alaa: terveydenhuollon ja ilmailun. Tärkeä osa kokonaisturvallisuudesta muodostuu henkilöstön jaksamisesta ja vireydestä, minkä vuoksi FinnHEMS tutkimus- ja kehitysyksikkö ja Työterveyslaitos toteuttivat valtakunnallisen tutkimushankkeen HEMS-henkilöstön kuormituksesta ja palautumisesta Suomessa. Tulosten perusteella HEMS-henkilöstön yleinen terveys ja työhyvinvointi ovat kaikissa ammattiryhmissä yleisesti melko hyvällä tasolla.

Tuloksista nousi kuitenkin esiin lääkäreiden suurempi kuormitus verrattuna muihin ammattiryhmiin. He nukkuivat yön yli kestävien työvuorojensa aikana vähemmän kuin muut ammattiryhmät ja raportoivat useammin alentunutta vireystilaa kuin muut ammattiryhmät.

– Suurin syy lääkärien kuormitukseen ovat todennäköisesti konsultaatiopuhelut, joihin HEMS-lääkärit vastaavat ympäri vuorokauden ja jotka siten rajoittavat lääkäreiden yhtäjaksoista lepoa työvuoron aikana, sanoo ohjelmapäällikkö Mikael Sallinen Työterveyslaitoksesta.

Videosarja, osa 3: Pieni paine kirittää lentäjän parhaaseen suoritukseen

Tiina Koutajoki Blogi

”Ensimmäinen fiilis, kun keikka tulee, on: minneköhän se tulee, minkälainen sää on, millä mennään.” Näin lähtötunnelmia kuvailee FinnHEMSin Turun tukikohdassa helikopterilentäjänä työskentelevä Antti Pesonen. Lisää lääkärihelikopterilentäjän työstä kerrotaan FinnHEMSin kuusiosaisen videosarjan toisessa osassa. Klikkaa itsesi tukikohdan kulisseihin!

Videosarja, osa 2: Tukikohdissa ollaan valmiina 24/7

Tiina Koutajoki Blogi

Lääkärihelikopteritukikohdan miehistön on oltava aina valmiina lähtemään tehtävälle. Siksi on levättävä silloin, kun siihen on mahdollisuus. On muistettava syödä ja kannettava omia varusteita mukanaan. ”Kaikki tehtävät ovat yllätyksiä. Koskaan ei voi tietää, mitä on vastassa”, sanoo FinnHEMSin Turun tukikohdan lääkäri Timo Iirola. Hälytyksen saatuaan yksikkö lähtee tehtävälle noin viidessä minuutissa. FinnHEMSin videosarjan viides osa kertoo, miten miehistö varautuu hälytyksiin.

Vihdoinkin työ saa arvoisensa puitteet

Tiina Koutajoki Blogi

Vedosta lepattavat lahkeet, jäätyvät putket ja ovenraosta sisälle tupruttava lumi ovat Kuopion Rissalassa sijaitsevan nykyisen parakkirakenteisen tukikohdan ilmeisiä haittapuolia. Vielä merkittävämpiä tekijöitä ovat työssä jaksamiseen ja lepomahdollisuuksiin liittyvät puutteet. Toimintaamme varta vasten suunniteltu uusi tukikohta onkin siksi ihan mielettömän hieno juttu.

Kesällä tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun aloitin työni HEMS-toiminnassa. Koko tämän ajan – ja jo ennen sitä – Itä-Suomen lääkärihelikopteri on toiminut väliaikaisissa tiloissa. Tilat ovat muutto muutolta parantuneet, mutta tilanpuute ja parakkirakenteiden ongelmat puutteellisine lämmön- ja ääneneristyksineen ovat pysyneet.

Nykyisissä tiloissa rakenteelliset haitat ovat kuitenkin pieniä verrattuna työssä jaksamisen haasteisiin. Pienissä tiloissa kaikki tapahtuu saman käytävän varrella. Päivystävän miehistön lepo häiriintyy, kun käytävällä liikkuu esimerkiksi muita miehistön jäseniä, mekaanikkoja tai FinnHEMSin edustajia. Heikon äänieristyksen takia kukaan ei saa rauhaa. Myös lentokentän melu kyllästyttää.

Blogi: "Kaikki, mitä teemme, tapahtuu potilaan ehdoilla"

Tiina Koutajoki Blogi

Lääkärihelikopteritoiminta on tärkeä osa ensihoitopalvelua. Tavoitteemme on palvella koko erityisvastuualuettamme mahdollisimman hyvin. Kaikki, mitä teemme, tähtää potilaan kannalta mahdollisimman hyvään tulokseen. Myös tukikohtaratkaisu on osa tätä tavoitetta.

Itä-Suomen lääkärihelikopteri on aina toiminut väliaikaisissa tiloissa. Toiminnan vakiintumisen myötä saamme vihdoin pysyvän lääkärihelikopteritukikohdan Kelloniemeen.

Merkittävä osa alueen väestöstä keskittyy Kuopion taajama-alueelle, jonne sijoittuu myös merkittävä osa tehtävistämme. Mikä sitten olisi paras sijainti lääkärihelikopteritukikohdalle? Lentotoiminnan näkökulmasta tarkasteltuna Rissala olisi järkevä vaihtoehto. Ensihoitopalvelun kannalta taas sijainti Kelloniemessä, lähempänä kantakaupunkia on parempi. Lääkärihelikopteritoiminnan yhteydessä puhutaan paljon helikopterista ja lentämisestä, mutta myös maayksiköllä hoidettavat tehtävät ovat tärkeä osa toimintaamme. Kulkuvälineellä ei ole potilaan kannalta merkitystä. Sillä on merkitystä, että tavoitamme hänet mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti.

Blogi: Tavallista turvallisempi talo

Tiina Koutajoki Blogi

Kuopion FH60-tukikohta on vuosikaudet joutunut siirtymään väliaikaisista tiloista toisiin. Epävakainen taival on kuitenkin vihdoin päättymässä, kun Kuopion Kelloniemeen nousee pysyvä tukikohtarakennus. Lääkärihelikopteritoiminta muuttaa uusiin tiloihin kesällä 2019.

Kelloniemen uusi tukikohta on hyvin samanlainen kuin Turkuun vuonna 2015 valmistunut tukikohtarakennus. Se koostuu noin 400 neliön helikopterihallista, 50 neliön autohallista ja kahteen kerrokseen sijoittuvasta 450 neliön miehistötilasta.

Helikopteri täyttää suurimman osan helikopterihallista, mutta sinne sijoitetaan myös muun muassa lääkintähuollon tilat, helikopterihuollon vaatimat tekniikan varastot sekä varavoimakone, jonka avulla varmistetaan tukikohdan kriittisten toimintojen sähkön saanti myös mahdollisen sähkökatkon aikana.

Miehistötiloissa huomioidaan toiminnan erikoislaatuisuus ja päivystystyön tarpeet. Yleiset tilat, kuten luokkahuone, toimistot ja tekniset tilat sijoitetaan ensimmäiseen kerrokseen, ja päivystävän miehistön tilat eli olohuone, keittiö, majoitustyöhuoneet, pyykinpesutila, pukuhuoneet ja lennonvalmistelutila toiseen kerrokseen. Näin ollen alakerran yleisissä tiloissa voidaan järjestää kokouksia ja koulutuksia sekä vastaanottaa vieraita häiritsemättä päivystävää miehistöä. Kaikki talon sisäiset kulkureitit on suunniteltu ahdollisimman lyhyiksi ja loogisiksi, jotta toiminta hälytyksen tullessa olisi mahdollisimman nopeaa.

Koulumatka kesken jäi

Tiina Koutajoki Ajankohtaista, Uutiset

Loppukesän aamu kaarinalaisperheessä oli niin tavallinen kuin olla ja voi. Pihalla pärähti mopo käyntiin, kun 16-vuotias Eero lähti kouluun. Alkamassa oli hänen toinen koulupäivänsä Turun ammatti-instituutissa. Eeron äiti söi keittiössä aamupalaa. Sitten hän yhtäkkiä tunsi, että kaikki ei ollut kohdallaan. 

Eeron pitkä tie kaarinalaiselta pellolta ambulanssilla TYKS:iin ja takaisin kotiin vei kuukausia. Lue Eeron koko tarina.

 

Eeron tarina kokonaisuudessaan myös alla.

Talon ohi meni paloauto. Sitten ambulanssi. Pelko siitä, että omalle pojalle oli tapahtunut jotain, voimistui.

Seuraavaksi ulkoa kuului voimistuva helikopterin ääni.

Äidin oli pakko päästä ulos. Hän ryntäsi autoonsa, ajoi tielle ja näki jo kaukaa tutun mopon. Ambulanssiin siirretty Eero oli tajuton eikä reagoinut mihinkään. Rannesyke tuntui hyvin heikosti. Perna ja maksa vuosivat massiivisesti, sääressä oli avomurtuma ja keuhkot olivat painuneet pahasti kasaan. Kypärä oli yhä pojan päässä, mutta kasvoissa näkyi ruhjeita ja aivoissa oli verenvuotoa.